Eläinten hoito
TAAVI KOIRA PARANI HETI ISÄNNÄN ROHDOILLA

Muutama kuukausi sitten olin palaamassa paikallisen pai-menkoirani Taavin kanssa reippaalta aamulenkiltä. Lähel-lä kotiporttia piti vielä loikata naapurin kuusiaidan rakoon kissaa tavoittelemaan. Siihen sitten jäätiin. Autoin herran ojanpohjalta tielle. Toinen takajalka oli aivan hervoton. Eläin oli muuttunut hetkessä kivun ja masennuksen runte-lemaksi koiraraunioksi.

Katse kertoi kaiken: Voi meitä vanhuksia.

Taavi on ollut innokas sauvakävelijä. Kiinnitän tukevan vieteritaluttimen vyöllä mahani päälle ja sitten menoksi. Olin kyllä pannut merkille, että vetohalut tasaisella ja alamäissäkin olivat vähentyneet ja olemus muutenkin rauhoittunut. Olin kuitenkin arvellut, että ne ovat normaaleja ikääntymiseemme liittyviä ilmiöitä.

Lyyhistyminen ojanpohjalle oli yllätys molemmille. Siinä tiellä mietittiin kymmenkunta minuuttia, mitä nyt tehdään. Koiranrontti painaa sentään melkein 40 kiloa. Olisiko minusta sen kantajaksi, vaikka olenkin kovassa kunnossa? Sen verran Taavin romahtanut itsetunto sentään palautui, että päästiin nilkuttamaan kotiin.

Arvelin tietäväni oikean diagnoosin. Mentiin kuitenkin eläinlääkärille, joka vahvisti vaivan. Lonkissa on vanheneville koirille tyypillisiä tulehdusmuutoksia. Avuksi annettiin pari piikkiä ja olisi määrätty tulehduskipulääkettä. Vain Ketorinia olisi saanut syöttää koiralle. Matti kurkisteli jo kukkarosta, mutta piikkejä olisi pitänyt käydä hakemassa vielä kolme kertaa. Niiden vaikutuksen tohtori lupasi kestävän puolisen vuotta. Entä sitten?

Mitä lie johdatusta, mutta olin vähän ennen Taavin kohtausta käynyt jututtamassa Merjaa täällä Porissa. Hän oli kertonut hyvistä tuloksistaan ja laajasta asiakaspiiristään, johon kuuluu myös hevosia ja koiria. Muistin hänen korostaneen, että koirista näkee erityisen nopeasti, kuinka hoito tehoaa. Oikeilla aineilla masennus katoaisi muutamassa päivässä, liikuntakyky palautuisi ja otus alkaisi näyttää enemmän viisi- kuin kymmenvuotiaalta.

Näiden tietojen ja omien käyttökokemusten perusteella suunnittelin reseptin, joka onnistui kerralla ja on ällistyttävän tehokas. Kaikki lonkkaoireet katosivat. Karva kiiltää ja olemus on terhakka kuin nuorella uroksella. Päivittäisestä sekoituksesta tuli seuraava:

Loraus piimää pohjaksi. Loraus erittäin omega 3-pitoista ruistankioöljyä eli Camelinaa, koska koirani ei suostu nauttimaan mitään kalaan viittaavaa. Itse käytän Kalamestarin kirjolohiöljyä ja tiivistekapseleita. Mukaan sekoitetaan ruokalusikallinen Merjan reseptin mukaan tehtyä Bioteekin Piimaa-C:tä ja murennetaan joukkoon Vitalasin Nokkos-kalkki-inkivääri-vihersimpukkapuriste. Koska koira ei ole kasvissyöjä, lisään joukkoon muutaman herkkupalan saksalaisen ketjun koiranmakkaraa.

Tämä yhdistelmä pitää liikuntakykyisenä myös isännän. Jaa no, ehkä saksalaisen makkaran voi korvata suomalaisella.

Teksti: Tuomo Talvi
Luontais-Prisman Uutiset 1 / 2003

Takaisin eläinten hoito sivulle