Aivokalvosta piti leikkaamalla tehdä uusi tärykalvo

- Leikkausaika oli jo varattu kun päätin kokeilla pehmeämpiä vaihtoehtoja, kertoo 11-vuotiaan Juha-pojan äiti Päivi.
- Juhalta oli katoamassa kuulo. Lääkärien oli määrä leikkauksella ottaa aivokalvosta pala ja tehdä siitä tärykalvo, mutta onneksi operaatiota ei tarvittu. Homeopaatti Merja Lindströmin neuvojen ansiosta Juhan kuulo on jo täysin normaali. Lääkäri ei voinut muuta kuin ihmetellä ja todeta, että luonto on parantanut pojan korvat!

Juhalla oli puolivuotiaana ensimmäinen korvien putkitus, ja sen jälkeen kun antibioottikuuri loppui, seurasi aina uusi tulehdus. Kierrettä jatkui kaiken aikaa eikä yöunista tahtonut tulla mitään.

Perheen elämä pyöri Juhan korvien ympärillä. Erityisen paha oli vasen korva. Putkitettiin, leikattiin, syötiin antibiootteja ja odoteltiin, mutta käännettä parempaan ei koittanut.

Antibiootteja syötiin 3-4-ikävuoteen asti, jonka jälkeen tilanne alkoi hetkeksi rauhoittua. En enää antanut puhkaista pojan korvia ja muoviputket pysyivät paikoillaan kaksi vuotta. Kävimme terveyskeskuslääkärin tarkastuksessa kerran, pari vuodessa.
Sitten korvat sanoivat sopimuksensa putkien kanssa irti ja pullauttivat ne pois. Mutta ei hätää: lääkärin mukaan tilanne oli rauhoittunut. Pientä sanomista oli, mutta ei pahempaa.

Kaikessa hiljaisuudessa Juhan korvaongelma oli kuitenkin vain pahentunut, Päivi-äiti huokaa. Kun poika meni ekaluokalle, hänellä alkoi ilmetä käytöshäiriöitä. Korvia tutkittiin, mutta niissä ei huomattu mitään erikoista. Opettaja vain totesi, että Juha on omissa maailmoissaan ja on niin kuin ei ymmärtäisi, mitä hänelle puhutaan. Sitten hän tippui matikassa kärryiltä ja alkoi häiriköidä.

Juha oli menettää kuulonsa
Juha oli hyvää vauhtia kuuroutumassa, mutta aikuiset eivät heti hoksanneet sitä. Vanhemmat surivat kotona käytöshäiriöistä lastaan ja päättivät lähteä ammattiauttajan puheille. Sielläkin tilannetta ei oikein saatu auki ja Juha vain pyöritteli silmiään hämmästyneen näköisenä.

Jossakin vaiheessa tulin kysyneeksi Juhalta, kuuliko hän, mitä hänelle puhuttiin, johon poika vastasi että häh. Silloin pienet kellot alkoivat soida: jospa hän ei tosiaankaan kuule? Kuulokokeessa paljastui, ettei hän kuullut kunnolla edes tavallista puheääntä. Hän ei siis ollut ollenkaan kärryillä, mistä opettaja koulussa puhui!

Tässä vaiheessa myös Juhan oikea korva oli hyvää vauhtia umpeutumassa. Vanhemmat kiikuttivat pojan kiireesti jatkotutkimuksiin, ja nyt korviin asennettiin titaaniputket sekä yritettiin imeä limaa pois korvista. Epätoivoinen äiti haki koululääketieteen ohella apua jo parantajilta sekä yritti itse lääkitä Juhaa homeopaattisilla keinoilla, mutta koko ajan poika oli silti myös koululääketieteen hoidossa.

Hiukan Juhan kuulo hetkeksi paranikin, mutta en osaa sanoa, minkä ansiosta, Päivi toteaa rehellisesti. Näin meni vuosi tai kaksi, kunnes vuosi sitten meille sanottiin erään suuren tutkimuksen jälkeen, että edessä on teini-ikäisenä leikkaus, missä aivokalvosta otetaan pala, josta rakennetaan uudet tärykalvot.

Tilanne oli koko ajan mennyt huonommaksi. Kun tärykalvot normaalisti pullottavat ja värähtelevät, kun niihin tulee ääntä, niin Juhalla tärykalvot olivat liimautuneet korvaonteloon kiinni. Kyseessä on niin sanottu liimakorva. Tulehdusmärkä muuttuu pikku hiljaa liimanomaiseksi aineeksi, joka alkaa vähitellen täyttää korvan onteloita, josta voi seurata kuurous.

Apu homeopatiasta
Päivi oli käyttänyt omiin vaivoihinsa homeopaattisia hoitoja ja yritti saada niintä, tosin tuloksetta, puremaan Juhaankin. Sitten hänen käsiinsä sattui porilaisen homeopaatin Merja Lindströmin kirjoittama homeopaattisen itselääkinnän opas.

Löysin sen takakannesta Merjan kuvan ja puhelinnumeron. Olimme juuri tulleet suuresta tarkastuksesta, jossa meille oli kerrottu Juhan tilanteen olevan niin paha, että leikkaus on tehtävä pikimmiten. Juhalle oli jo varattu toukokuuksi 2001 Ouluun aika. Tärykalvo kuulemma täytti jo korvaonteloita ja liima syövytti kuuloelimiä.

Istuin ja itkin kotonani ja mietin, mitä minun pitäisi tehdä, kun yhtäkkiä muistin Merjan ja päätin siitä paikasta soittaa hänelle. Hän kyseli kaikki mahdolliset asiat. Hän pisti annoksen homeopaattisia lääkkeitä tulemaan ja niitä oli tosi paljon. Ajoitus oli hyvin tarkkaa: maanantaina piti ottaa yhtä, keskiviikkona toista ja perjantaina kolmatta lääkettä. Ja ihme tapahtui, sillä pojan korvat rupesivat aukenemaan.

Kun Juha oli syönyt viikon homeopaattisia lääkkeitä, kävimme kuulotestissä. Kuulo oli palautunut normaaliksi! Lääkäri ei osannut sanoa muuta kuin että luonto on korjannut, johon minä vastasin, että näin se varmaan on, Päivi nauraa.

Tällä hetkellä Juhan kuulo on jo aivan normaali, joskin äidin mukaan valikoiva. Nyt kummassakin korvassa on melkein identtinen kuulo, kun toinen korva oli pitkiä aikoja kokonaan poissa pelistä, äiti-Päivi riemuitsee. Opettaja ja sukulaiset ovat tietysti äärettömän kiinnostuneita ja nyt Merjan hoitoon on pitkä jono!

Kun erikoislääkäri viimeksi katsoi Juhan korviin, hän ei voinut muuta kuin todeta, ettei tällaisia korvia tarvitse ruveta leikkaamaan. Hän sanoi tärykalvon nousseen niin upeasti, että se oli ainoastaan hiukan enää keskeltä kiinni.

Päivi kysyykin häntä homeopatialla pelotelleilta lääkäreiltä, kuinka paljon Juhan korvaleikkaus olisikaan tullut maksamaan. Entä vuosikausien antibioottikuurit ja putkitukset, eivät nekään ilmaisia ole olleet.

Teksti Reijo Ikävalko
Terveys Hymy